lauantai 16. kesäkuuta 2012

Eilisen asioista kuvia!


Eiliseen tekstiin liittymättömästi löysin eteisen kaapista pikkuleipärasian. Sen sisällä oli siemenpusseja, joista lähes jokainen oli pussitettu vuonna 2007 ja ostettu Alku & Juuresta. Huokaus.

















Kadonneesta nuoruudesta ja terveistä jaloista iloisempiin aiheisiin! 

Pyöreitä ja soikeita! Alhaalla vasemmalla yksi viidestä härkäpavusta! Huomioikaa myös vanhemman aputarhurin orvokki-istutelma omenapuun ympärillä. Sen vieressä kasvaa kultapiisku.
Sangen pörheät mansikat. En muuten tiedä, mitä mansikoita nämä ovat. Uudessa mansikkamaassa on Polkaa ja Honeoyeta.
Kellertävät tomaatit ja vihreä kesäkurpitsa. Tomaatit ylitarhuri kasvatteli kaupan tomaatin siemenestä. Noista mitään kerkeä tulemaan, mutta katsellaan niitä nyt kuitenkin.
Vadelma-aidan pelastus jatkui. Tuo ämpäri vetää 40 litraa. Tuollaisia sieltä kohoaa monta.

Tämän lisäksi heittelin kanankakkarakeita komposteihin ja möyhin niitä. Löysin myös "tuhkamainen/seittimäinen aine
n. 20-30 cm syvyydessä". Sadetta odotellessa, kompostiparat olivat aika kuivia.

Pikkumökkiin oli ilmestynyt pörriäispesä kattoon. Aputarhuri hoitaa homman, seipäällä pesä alas, ovi kiinni ja kotiin. Hassun pehmeä oli.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Yks kakkaa, kaks kakkaa...

Sekatarhuri ei ole käynyt mailla pariin päivään, ja on ollut kuuma. Tänään kävin siis kastelemassa enemmän tai vähemmän koppuraista maata. Kävin ostamassa lisää kanankakka+merilevää, jota kastelun ohessa kylvin ympäriinsä. Oman mielenterveytenne tähden ÄLKÄÄ käykö tällä sivulla. Olisiko pitänyt ostaakin yleislannoitetta, kasvimaalle omaa, ja perunalle, ja marjoille, nyt ne kaikki parat saa väärät määrät kaikkea ja ei tee mitään hedelmiä, ack! Kakkapakin sivussa oli hieno taulukko, jossa luki, montako litraa rakeita annetaan keväällä ja kesällä. Nythän on melkein vielä kevät, right? Käytin myös erittäin tarkkaa, SI-järjestelmään kuuluvaa mittaa "kourallinen".

Kuvia ei ole, mutta jorisen operaatiosta. Protarhurina tein 2 x 10 litraa lannoitevettä (0,25 litraa = kaksi kourallista rakeita), jota kaatelin ryyti-, papu- ja mansikkamaalle (sille vanhalle). Purkeissa kasvavien tomaattien, kompostikesäkurpitsojen, ruusujen, särkyneen sydämen, mustaherukoiden, karviaisten ja uusien vadelmien juurelle jemmailin erinäisiä raekourallisia. Onneksi suurimmalla osalla puskista oli ruohokatetta, niin sain rakeet sen alle. Sitten kastelin ja nyt toivon, ettei haise pahasti naapureille.

Tapahtuneita kasvimuutoksia:
  • Purkkitomaatit näyttivät kamalan keltaisilta. Hypoteesi: ravinteiden puute. Jos keltaisuus jatkuu, syynä ovatkin ehkä tukehtuneet juuret ja ravinteiden yliannostus. Toisaalta purkkikesäkurpitsa on normaali?
  • Mustaherukatkin ovat kellastuneet. Kakkarakeet, auttakaa, pliis?
  • Valkoinen überkarviainen (se kivoimman makuinen) näyttää kamalalta kuivettuneelta kuolemalta.
  • Punaherukalla on joku tauti. Kaikki marjanalut rapisee pois ja siellä on pari pullistunutta keltaista hirviötä. En halua ajatella asiaa.
  • Se parempi dahlianalku on mennyt (purtu?) poikki.
  • Kasvimaassa sipuleilla on noin 10 cm korkeat vihreät tiitit, salaatti ja ehkä mangoldikin ovat itäneet, elossa oleva herne on yhä elossa.
  • Mansikat ovat kovasti pörheitä ja kukkaisia!
  • Ja uulalaa, perunapallerot! Niiden lomasta pilkistää ehkä 5/12 kylvetyistä härkäpavuista.

Huomisen ohjelmistoa:
  • Vadelma-aidan raivauksen jatkaminen ja raivatun osuuden kakattaminen ja kattaminen.
  • Kakkaa myös kompostiin. Kompostit eivät oikein lämpeä, ja tämän mukaan puutarhajätekompostin yleisin ongelma on typen puuttuminen ja kuivuus. Kakassa on typpeä ja vettä pitäisi tulla taivaalta lähipäivinä.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kadonneen sipulin arvoitus ja muita tapauksia

Tänään oli surullinen päivä. Hernelapsista olivat tuhoutuneet kaikki paitsi yksi.


Tuossa näkyy surkeasti, mutta yksi on pystyssä ja muista oli jäljellä vain nuo maanpäälliset töyhdöt. Ensin epäilin sadetta, mutta sitten löytyi...







... todiste avaruusolioiden olemassaolosta! Viaton sipuli on siepattu!











Onneksi olen taiteellisesti hyvin lahjakas. Tuuppasin myös maahan kylmästi uuden sipulin kadonneen tilalle.









Sitten iloisempiin aiheisiin! Aita on leikattu ja ruoho on ajettu!


Plus suuri ja mahtava Vadelma-aita on melkein selvitetty! Selvisi ainakin sen verran, että vadelmapolot ovat kadonneet vuosien saattoon. Kuva ei tee oikeutta työlle, tuskalle ja maasta irrotetun kasvimateriaalin määrälle.
















Lisäksi saatoin arvioida haagalaisia heinätaiteilijoita väärin. Letit eivät olleet ruohokurssin satoa, vaan avunhuuto. Lukemattomien kukkurallisten vihreiden jättiämpäreitten täyttämisen ja loppumattoman sisällön pilkkomisen jälkeen kohtasin ruohoja, jotka eivät halunneet irrota kasvupaikastaan. Nyhdin, leikkasin.

Letitin ne.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ruohoalue, lapio ja tarhuri

Tänään oli multitarhurillinen päivä. Paikalla olivat ylitarhuri ja kaksi aputarhuria. Otin jopa "ennen"-kuvia!

Ensin esittelen teille kaksi karviaismarjapensasta.

Tässä he olivat ensin, surkeasti hukkuneina. :(














Ja tässä he ovat pienen nyhtämisen jälkeen! Oikeanpuoleinen pensas oli surkea, niin jätin häneen kasvamaan myös kukkasia.












Seuraavaksi kerron erään kasvimaan tarinan.

Olipa kerran leikkimökin sivu. Sivussa oli muokkamaton papumaa, ruohoa, ruohoa ja vadelmia.
Sitten papumaa sai papunsa, herneensä, mangoldinsa ja salaattinsa. Ruohot ja vadelmat kokivat äkillisen katoamisen.


Maanmuokkauskoneella oli teknisiä ongelmia. Maa oli kovaa mutta yllättävän matoista. Maanalainen kansa yllätti kääntäjän!



Simsalabim, ruohorääkylästä tulikin yllärikasvimaa, jonka kaksi puolikasta ovat eri korkeuksilla! Seinästä lukien papua, mangoldia, kehäkukkaa, sipulia ja salaattisipulia. Papu ja sipuli eivät pidä toisistaan, siksi suojavyöhyke välissä. Woohoo!
















Ja loppukevennys!

Kun ostin kastelukannuja Prismasta, minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Kuvan vihreä tai tämä harmaa. En ottanut harmaata, koska se oli harmaa. Olisi ehkä kannattanut.

Kuvassa tapahtui ruusujen siirtoa ja vaihtoa allaolevaan kukkapenkkiin.
Lovely, wonderful, pwetty!















Edelliskerralla tuli mielihärö. Siirsin ja istutin lemmikkejä pihlajan kaveriksi.

Arvaatte varmaan, mitä tuossa kohdassa aiemmin oli? Vinkki: se kohoaa uhkaavasti poloisten lemmikkien takana.

Duppiduppiduu!
Tänään - ups, eilen! Yritin olla näpsä. Otin kuvia kännykällä ja olisin halunnut kirjoittaa tänne kännykällä. Kännykkä tosin oli sitä mieltä, että olin Googlen juttuja käyttävä poikaystäväni, eikä halunnut päästää minua muuttamaan häntä itsekseni. Oh well.

Pääasia on, että istutin papuja!

Ja niitä oli ihan surkean liian vähän!

Armottoman koululla suoritetun piirakanmyynnin (ehhehheheh) jälkeen ei huvittanut lähteä mökille. Lopputulos: tein seuraavat asiat noin tunnissa.

Kuvia:

Möyhäsin ja mylläsin ja kaivoin, joten nyt kesäkurpitsaiset möllöttävät kompostissa. Jos tekisin uudestaan, laittaisin pohjalle enemmän täytettä, jotta kurpitsat olisivat lähempänä reunoja, ja takimmaiset saisivat pidempään aurinkoa. Kurpitsat ovat myös liian lähellä toisiaan. Mutta väleihin laitoin krassia!


Papumaa. Luulin, että pavut tarvitsevat paljon tilaa. Luulin väärin. Papuja oli itämässä kuusi. Ylipuutarhuri tyytymätön. Maanmuokkausvaiheessa ulkonäkö oli vielä perunapeltomaisempi. Papujen lisäksi tuohon meni herneet (pienet nipukat näkyy kyllä!), mangoldit ja salaatti.
 Ööh kaverin herneet....
Laitettuani mangoldin siemenet suoraan maahan, katsoin pussia. 55% siemenistä itää. Gr8. Kännykkä on näköjään surkeasti hyperooppinen kun ei lähelle tarkennus oikein luonnistunut...
 Pakollinen pottukuva!
 Pakollinen mansikkakuva!

Loppukevennyksenä: etsiessäni kaveria, joka omistaa ylläolevat herneet, löysin Haagan piilotetun helmen: siistin kukkapenkin. Ja. Palmikoidut heinätupot. Ei mulla muuta.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kasvukuvia

Mökkipäiviä on kahdenlaisia. On hyviä, jolloin katsoo ympärilleen, hyväksyy rehottavan kaaoksen ja kitkee tyytyväisenä vaikka pari puskaa. Sitten on huonoja, jolloin katsoo ympärilleen, jää rehottavan kaaoksen hyökyaallon alle ja kääntyy henkisesti takaisin kotiin, menee syvälle peittoon ja kuvittelee, että on vielä/jo talvi.

Huonon päivän kunniaksi kerron söpöistä kasvavista kasveista!

Aloitetaan pottumaalta. Jos mikään on varmaa, niin se, että perunoita saadaan ja varmaan aikaisemmin kuin ikinä. Olisin laittanut kokoverrokiksi tulitikkuaskin, mutta sellaista ei ollut.
Epävarmaa sen sijaan ovat härkäpavut. Yritin esikasvatella niitä, mutta mitään ei tapahtunut. Nyt maassa rupeaa hiiiitaasti näkymään jotain, jonka oletan olevan papua, koska se on samassa kohdassa kuin mihin pavut laitoin. Pavut ovat perunamaassa, koska niillä on jotain typpirakkuloita juurissa ja sitten ne typettää myös perunaa. Toivottavasti. Plus härkäpavut on tosi luomu ja lähi ja vege ja suomalainen ja hip juttu!
Herneet alkoivat kasvaa! Keskellä olevat purnukat eivät ole enää tyhjiä! Sieltä ne pienet ponnistaa!
Ajoin ruohoa, ja sitten iski hämmennys. Eikö tähän oltu istutettu karviaispuska? Tehtävä: etsi kuvasta tukehtuva karviainen.

Ko. karviainen sattuu vielä olemaan valkoinen, jolla marjat siis ovat vaaleat, valtavat ja miedon (ehkä kiivimäisen?) makuiset. Emäkasvi kasvaa mahdollisimman epäedullisessa paikassa karhunvatukan vieressä. Karhunvatukkaa kannattaa istuttaa, jos haluaa sitä koko tontin täyteen.
Kamera tarkenteli minne sattui, mutta piti ottaa todistusaineistoa, että kyllä meilläkin omput kukkii! Tuo puu tekee sellaisia suht myöhäisiä, kovia ja happamahkoja omenia, jotka on kaikista parhaita. Toinen puu tekee supermyöhäisiä ja superhappamia piirakkaomenia, ja kolmas oikeastaan tiputtelee kaiken, mitä kasvattaa. Ne on sellasia perusomppuja.
Tuo katekankaan päässä kasvava ei-mansikka on joku saakelin selviytyjäkasvi. Koska se ei häviä millään. Jos sitä yrittää nyhtää ylös, se hajoaa limaiseksi luikuraksi. Suihkuttelin siihen RoundUppia, katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi noita on vähemmän kuin vuohenputkia.
Murheenkryyni, eli nykyinen kasvimaa. Tein innostuksissani pienen virhearvion. Nuo varjot mitä kuvassa näkyy, on maailman isoimmasta ja hyödyttömimmästä kirsikkapuusta. Se on pahasti leikkausta vailla ja tekee marjoja, joissa on kivi. Ja punainen väri päällä. Mutta mansikat siis tykkää puolivarjoisestakin, mutta ei noin varjoisaan voi kasvimaata laittaa. Plus että eihän tuollaisia pieniä pömpiäisiä enää malta kaivaa ylös, kun on jo kukkia ja kaikkea! Ensi kesänä siis kuvassa oleva maa pysyy mansikkamaana (ehkä kaivan mansikat ylös, muokkaan maan ja tungen mansikat takaisin?) ja uusi mansikkamaa pysyy kasvimaana. Jos olisin tämän tiennyt, olisin laittanut kasvimaan mieluummin vaikka apilaa täyteen, koska se kuulemma on hyvä kesantokasvi ja sitoo typpeä.

Koska ei huvittanut tehdä mitään hyödyllistä, leikin kännykän desibelimittarilla. Huomatkaa ehkä seitsemän vuotta sitten ostetut mökkipöksyt. Jos mittarin vieressä puhuu, mittari väittää, että melua on yli 80dB. Alakuva on ulkoa tuulikellon alta. Tuulella siis korvatulpat mökille mukaan (peak 82 dB)?

Latasin myös appin, joka mittaa edettyä matkaa ja nopeutta. Eksyin lenkille ja katsoin, että lujimmillaan vauhti oli yli 8 km/h. Sitten kävelin, ja vauhti oli 17 km/h. Maailmanennätysainesta?
Huomenna olisi tarkoitus mennä kuokkimaan ylipuutarhurin kanssa. Naapurit jo kyselee, missä se luuraa. Ehkä rupean opettajaksi isona. Pohdin tänään, kuka tuollaista palstaa kykenee pitämään. Keksin muutaman:
          • eläkeläinen
          • opettaja kesälomalla
          • lähellä asuva
          • mökillä asuva, joka kulkee töihin mökiltä
          • mökki on yhteisprojekti toisen ihmisen kanssa


Näihin tunnelmiin lakkaan kiroilemasta. Juho laittoi kuulokkeet päähän, kun en saanut mitään tässä kirjoitusnäkymässä asettumaan oikein, ja keskiviikon myyjäisten testipiirakkakin olisi pitänyt tehdä. Ups.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kuvapostaus!

Koska noin vuoden tauon jälkeen omistan taas kameran, otin sillä kuvia. Ihmetelkää tilannetta plantaasilla 30.5.!

Perunamaa. Nuo pienet vihreät kököt ovat perunoita. Tai nokkosia. Perunamaa on entisessä paikassaan aidan vieressä. Kasvimaan ja mansikkamaan on tarkoitus vaihtaa (ensimmäistä kertaa ikinä) paikkaa, koska vuoroviljely.
Harvinainen "jälkeen ja ennen"-kuva mansikkamaasta. Oikealla on wanha (noin 10 vuotta?) mansikkamaa. Mansikkamaan paikkaa pitäisi kuulemma vaihtaa noin neljän vuoden välein. Siispä päätin vaihtaa mansikkamaan kasvimaan paikalle (vasemmalla) ja kokeilla katekangasta, jotta olisi yksi paikka vähemmän, mitä kitkeä. Muuten hyvä, paitsi että nyt kasvimaassa(kin) kasvaa mansikkaa ja mansikkamaahan menisi vielä yksi mansikkaharju.
Viime vuonna hankittu puutarhakalusto ja äidin rakentama jaloangervosysteemi. Wanhoista penkeistä olisi kuvia toisessa koneessa. Tuossa kukkapenkissä on kauimmaisena kolme jaloangervoa, yksivuotisia orvokkeja ja jotain valkoisia maanpeittokasveja. Ja valmiiksi maasta puskevia alkuasukkaita, joiden nimeä en muista, mutta jotka kukkivat kivasti.

Puutarhasysteemien alla oleva laudoitus menee ehkä ensi kesänä uusintaan. Korjaan, menee ensi kesänä uusintaan. Bongasin Prismasta jo tuollaisia samantyyppisiä kestopuulautaritilöitä, mutta kun pohjalle tarvitsisi noin kaksi tonnia (2 000 kg) soraa, niin morgen morgen, nur nicht heute.
Mystinen särkynytsydän ("also known as old-fashioned bleeding-heart, Venus's car, Lady in a bath, Dutchman's trousers, or Lyre-flower" sanoi Wikipedia) . Se kasvaa siis komeaksi metriseksi puskaksi. En tosin tiedä, että koska. Tuollainen kasvamaton ja kuolematon rimpula se on muutaman vuoden ollut. Kunnon puskamallinen meillä mökin nurkalla oli, en muista mitä sille tapahtui).











Stockmannilta ostettuja pelargonioita, sinissä purkeissa kaksi dahliaa, joista tulee jotain viereisen kuvan kaltaista. Pikkupurkeissa kasvaa pieniä lapsukaisia, vasemmalla salkopapuja, keskellä juuri itämään laitettuja herneitä ja oikealla vihreitä kesäkurpitsoja (koska keltaisia ei Plantagenissa ollut, nyyh).






Kesäkurpitsalapsi lähikuvassa!
















Gladiolukset aka. miekkaliljat aka. glaukoomat kasvaa. Sipuleita sai sadan kappaleen pusseissa.

Note to self:
  1. "Gladiolukset kannattaa kerätä leikkokukiksi silloin, kun kukkavarren kolme alinta kukkaa ovat avautuneet. Loput kukat avautuvat maljakossa."
  2. "Yksivuotinen/monivuotinen mukulakasvi. Luen tämän siksi yksivuotiseksi, koska aika harvoin näiden mukuloiden uudelleenkasvatus onnistuu."
  3. "Minä pakkaan gladioluksen sipulit pahvilaatikoihin kuivaan turpeeseen samoin kuin daaliatkin ja säilytän vinttikomerossa jossa pysyy juuri ja juuri plussalla."
No, nyt selvisi miksi niitä on siinä pussissa 100 kpl. Ei ne perhanat kestäkään talvea. Ups.



Toinen äiteen kukkaviritelmä. Vanhan kuunliljan kaveriksi tuli pari uutta. Ja orvokkeja!